Elon tiellä. Kokemuksia ja havaintoja Elon tieltä ja sen laitamilta, jossa eloa on paljon mutta työmiehiä vähän.

Miksi Jumala sallii pahan, jos Hän kerran on kaikkivaltias ja hyvä?

  • Miksi Jumala sallii pahan, jos Hän kerran on kaikkivaltias ja hyvä?

Kirjoitin tämän tekstin alkujaan kommentiksi Sara Takalan artikkeliin "Sielun muokkausta ja luonnonlakeja: pahan ongelma tänään", jossa kirjoittaja kirjoitti näin:

"2000 vuotta pyrkimyksiä löytää Jumalalle pätevä syy sallia maailman pahuus eivät ole tähän päivään mennessä tuottaneet ainuttakaan ongelmatonta tai edes yleisesti hyväksyttyä teodikeaa."

http://www.areiopagi.fi/2015/09/sielun-muokkausta-ja-luonnonlakeja-pahan...

Koska aihe liippasi hyvin läheltä omakohtaisia kokemuksia pahuudesta ja kärsimyksien syistä, päätin kommentoida em. väitettä. Kommentti on luettavissa artikkelin kommenttiosiossa. Ajattelin kuitenkin laajentaa vielä näkökulmaa blogissani, joten tässä sama asia vielä vähän laajennettuna:

 

Miksi Jumala sallii pahan, jos Hän kerran on kaikkivaltias ja hyvä?

Kysymys on hyvin oleellinen enkä usko, että siihen on olemassa kaikenkattavaa vastausta, mutta kerron sen minkä olen itse havainnut. Ensinnäkin on hyvä ymmärtää, että pahuuden syyt on moninaiset. Osa johtuu varmasti meidän ihmisten omista valinnoista, joiden seurauksena maailmassa on pahuutta ja kärsimystä, josta on seuraukset joko ympäristöllemme tai itsellemme. Tällainen pahuus ja kärsimys on loogista ja siinä on nähtävissä syy ja seuraussuhteet yleensä melko helposti. Mutta tämän lisäksi on olemassa pahuutta ja kärsimystä, joka näyttää olevan ympärillämme, yhteiskunnassamme, maailmassamme. Tämä pahuus on kuin vihainen voima, pyörremyrsky, joka aiheuttaa valtavaa tuhoa ilman selkeitä syitä ja seurauksia, ja jolta kukaan ei näytä olevan turvassa. Tällaisen pahuuden seurauksena ihmiset nousevat toisiaan vastaan aivan kummallisista syistä, käyttäytyen kuin raivopäiset eläimet. Joukkohysteria valtaa kokonaisia yhteisöjä ja kansakuntia, seurauksena sotia ja kansanmurhia. Juuri tällaisen pahuuden edessä ihmiselle herää useimmiten edellä mainittu kysymys: Miksi Jumala sallii kaiken tämän jos Hän kerran on hyvä ja kaikkivaltias?Miksi Hän ei vain poista pahaa maailmasta?

Löytääkseen vastauksen tähän kysymykseen täytyy mennä alkujuurille ja tutkia sitä millaiseksi Jumala loi maailman ja erityisesti ihmisen. Sieltä saattaa löytyä vastaus pahuuden ja kärsimyksen ongelmaan ja niinkuin hyvin nopeasti huomaamme, olemme itse osa ongelmaa. Kuten myös osa ratkaisua. Mutta valitettavasti ihmiskunta on yli 2000 vuotta mieluummin viisastellut ja kapinoinut Jumalaa vastaan kuin keskittynyt voittamaan pahan ja poistamaan kärsimyksen maailmasta. Joku voi kyllä sanoa, ettei pahuudelle ole olemassa selitystä mutta ehkäpä vika ei ole siinä etteikö selitystä olisi olemassa vaan meissä, joiden on vaikea hyväksyä yksinkertaisin ja täysin kirkkaana esillä oleva selitys. Sen sijaan haluamme viisastella ja kapinoida koska yksinkertaisin vastaus pakottaisi meidät kohtaamaan totuuden. Nimittäin.

 

1. Vapaa tahto

Vapaa tahto on ymmärtääkseni Raamatussa hyvin selkeästi esitetty niin, että paratiisissa ihmisellä oli vapaa tahto. Jumala oli luonut paratiisin, jossa kaikki oli täydellistä eikä pahuutta ollut missään. Mutta koska Jumala oli luonut ihmisen omaksi kuvakseen, Hän halusi antaa ihmiselle myös vapaan tahdon (joka Jumalalla luonnollisesti on) ja loi paratiisiin mahdollisuuden kapinoida, valita oma tie. Tämän seurauksena ihminen käytti tilaisuuden hyväkseen ja teki vapaan tahtonsa mukaan, kapinoi, rikkoi Jumalan antaman säännön täysin tietoisesti ja seurauksena lensi ulos paratiisista. Tämän seurauksena saimme päällemme rangaistuksen, synnin ja sen seurauksen, joka on kuolema ja jonka voi välttää vain elämällä pilkuntarkasti sääntöjen mukaan tai ottamalla vastaan pelastusrenkaan kun Pelastaja sitä tarjoaa. Samalla vapaa tahto muuttui suhteelliseksi, putoavan kiven vapaaksi tahdoksi, jossa lopputulos on tiedossa vaikka kuinka pyristelee: äkkipysäys, kuolema. Paitsi jos Pelastaja pelastaa. Mutta sitäkään ei voi ansaita tai valita vaan voimme ainoastaan ottaa pelastuksen vastaan silloin kun sitä tarjotaan tai sanoa "ei kiitos, pärjään hyvin itsekin".

Tätä vääjäämätöntä ja kaikkien tiedossa olevaa lakia vastaan ihmiskunta on sitten taistellut, kuka mitenkin, ja pyrkinyt löytämään pelastuksen. Moni on yrittänyt ja yrittää vielä tänäkin päivänä pelastaa itse itsensä, luottaen omaan voimaan ja vapaaseen tahtoonsa mutta tulokset ovat olleet kehnoja. Moni on myös luottanut erilaisiin harjoitusohjelmiin, joiden avulla on pyritty pelastamaan itse itsensä mutta joiden ainoa seuraus on ollut hukatut vuodet epätoivoisen tehtävän edessä. Osa taas on luopunut toivosta ja hyväksynyt kiltisti väistämättömän kohtalon ja alistunut Pahan vallan alle. Ja tästä päästäänkin itse asiaan.

 

2. Pahuus

Ensinnäkin Raamattu esittää mielestäni selkeästi, että maailmassa on kaksi persoonallista voimaa: Hyvä voima, joka on Jumala ja Paha voima, joka tunnetaan monilla nimillä, käytetään nyt vaikka nimeä Saatana. Nämä kaksi voimaa taistelevat meissä ja ympärillämme olevassa maailmassa. Siinä taistelussa ihminen on usein vain pelinappula, tykinruokaa, koska ihminen ei edes ymmärrä olevansa keskellä sotaa vaan kuvittelee edelleen omaavansa vapaan tahdon ja tekevänsä päätöksiään rationaalisesti, oman päänsä mukaan vaikka on tietämättään täysin pahan voimien vietävänä ja täysin eksyksissä totuudesta. Toisin sanoen putoavan kiven vapaudessa.

Todellinen vapaa tahto on mahdollista saavuttaa vasta kun on ottanut vastaan Jumalan valmistaman pelastuksen, uudestisyntynyt, ja Jumala on vapauttanut meidät Pahan kahleista. Tämän jälkeen ihmisellä on vapaa tahto seurata Jeesusta tai olla seuraamatta. Jumala ei nimittäin pakota ketään Jeesuksen seuraajaksi ja koska tuo tie ei ole helppo, valinta on käytännössä vaikea. Mutta toisaalta tien seuraaminen on siinä mielessä helppoa, että Jumala antaa siihen kaiken tarvittavan: tien jota seurata, viisauden, jolla erottaa oikea ja väärä vaihtoehto sekä voiman kestää tuolla tiellä koettelemusten osuessa kohdalle. Ja voit olla varma, että niitä on edessä. Miksi sitten Jumala sallii kärsimyksen? Onko se jonkun syy?

 

3. Kärsimys

Ensinnäkin osa kärsimyksistä johtuu tietenkin ihmisen valinnoista, siitä ettemme noudata Jumalan meille antamia elämänohjeita. Näiden väärien valintojen seurauksena ympärillemme muodostuu kärsimystä. Lisäksi tottelemattomuus Jumalan käskyjä kohtaa aiheuttaa meille itsellemme vaikeuksia ja kärsimystä. Raamatun henkilöistä Joona on hyvä esimerkki tästä. Joona saa Jumalalta selkeän tehtävän mutta kieltäytyy toteuttamasta sitä ja luulee, että voi paeta Jumalan tahtoa. Niinkuin toki voikin. Mutta tottelemattomuuden seurauksena Joona joutuu ongelmiin ja lopulta joutuu valitsemaan oman tien ja Jumalan tahdon välillä. Oma tie veisi kuolemaan valaan vatsassa, Jumalan tahto saarnaamaan parannusta Niiniveh-nimiseen kaupunkiin. Joona olisi päässyt paljon helpommalla jos olisi totellut suoraan Jumalan selkeää kutsua mutta Joona ei ollut vielä valmis poistumaan omalta mukavuusalueeltaan. Me kaikki voimme tunnistaa Joonan itsessämme. Tiedämme mikä on oikein, mitä pitäisi tehdä mutta toimimme toisin. Kuka mistäkin syystä. Joskus esteenä on ylpeys, joskus mukavuudenhalu. Joskus elämänmuutos tai uudet tehtävät aiheuttavat pelkoreaktion, joskus taas haluamme vain yksinkertaisesti pysyä tutuissa ja turvallisissa kuvioissa vaikka Jumalalla olisi meille tarjolla paljon parempaa. Kaikissa tapauksissa pakomme johtaa kuitenkin vain turhalle kiertotielle, jonka seurauksena aina sattuu leukaan. Nämä kiertotiet olisivat kaikki vältettävissä sillä, että tottelisimme Jumalaa kerrasta. Samalla säästäisimme monia arvokkaita vuosia elämästämme. Onneksi Jumala on kuitenkin armollinen ja käyttää kiertoteitämmekin oman hyvän tahtonsa toteuttamiseen ja antaa meille aina uuden mahdollisiuden palata oikealle tielle.

Toisekseen osa kärsimyksistämme johtuu myös siitä, että yritämme itse tehdä sen minkä vain Jumala voi tehdä ja toisaalta jätämme tekemättä sen minkä Jumala on antanut meidän tehtäväksemme, niin kuin edellä kuvailin. Itse sain kohdata tämän dilemman reilut kolme vuotta sitten kun Jumala avasi silmäni näkemään totuuden. Olin nimittäin aina ajatellut, ja niin meille on opetettu, että elämä on taistelua, jossa meidän tehtävä on tehdä parhaamme, yrittää, taistella, tehdä töitä, koputella ovia ja puskea harmaan kiven läpi ja sitten siihen konseptiin voimme pyytää Jumalan apua, jos haluamme. Osa ei halua mutta itse olin aina halunnut ja luottanut Jumalan johdatukseen ihan kaikessa. Reilut kolme vuotta sitten olin kuitenkin yhtäkkiä tilanteessa, jossa omat voimat olivat totaalisesti poissa, yrittäminen täysin mahdotonta ja kaikki kaatui päälle, enkä tajunnut yhtään mistä on kysymys. Makasin illalla sängyssä ja sanoin Jumalalle näin: "Nyt on kuule sellainen juttu, että mä en keksi yhtään syytä miksi mä heräisin aamulla. Mä en pysty, mulla ei ole voimia siihen ja toisaalta jos elämä on tällaista, en mä edes halua. Nyt saat näyttää mihin pystyt. Ihan sama!" Sitten nukahdin.

Heti aamulla herätessäni tiesin heti, että jotakin oli tapahtunut. Tiesin, että epätoivoiset olosuhteet eivät olleet voineet muuttua yhdessä yössä enkä ollut edes nukkunut niin hyvin, että se selittäisi fiilikseni. Jotain oli tapahtunut minussa. Sisälläni oli valtava rauha, jopa ilo. Ja tiesin ettei se ole omaani vaan jokin ulkopuolelta tuleva voima, jotakin käsittämättömän paljon suurempaa kuin mitään mitä olin kokenut ennen. Mutta ei siinä kaikki.

Siinä ihmetellässäni ääni, joka oli täynnä auktoriteettia, viisautta ja rakkautta puhui mulle yhtäkkiä. Olin kyllä lukenut Raamatusta kuinka Jumala puhui ihmisille mutta olin aina ajatellut niitä erikoistapauksiksi. Ja nyt tuo ääni kysyi minulta kysymyksen: "Näytä mulle Raamatusta missä siellä sanotaan, että jos sä teet parhaasi, mä autan sua?"

Olin tietenkin ihmeissäni koko jutusta mutta kysymyskin aiheutti hämmästystä. Siis, eikö tuo ole päivänselvä juttu: Jos mä rukoilen ja pyydän apua, sä autat mua? Eikö?" Vastaus tuli saman tien: "Näytä mulle Raamatusta missä siellä sanotaan, että jos sä teet parhaasi, mä autan sua?" Joten ei auttanut muu kun alkaa etsimään. Ajattelin että helppo homma, max puoli tuntia, ja otin sille iPadin ja avasin Raamattu-ohjelman ja aloin laittaa hakusanoja. Ihan ensiksi ihmetykseni oli suuri kun tajusin, että mähän ymmärrän tätä. Raamattu oli ollut mulle aina hirveän tuttu koska olin papin poikana saanut kuulla kertomukset tuhansia kertoja mutta joka kerta kun olin yrittänyt itse lukea ja ymmärtää, oli tuntunut kuin jotain puuttuisi. En vain ymmärtänyt. Ja usein vielä alkoi nukuttaakin... Ja nyt yhtäkkiä Sanat iskivät kuin leka suoraan sydämeen ja mä ymmärsin. Jumala puhui sanoissa suoraan mulle. Ja aloin nähdä yhteyksiä, kokonaisuuksia, kuin palapelin palat olisi yhtäkkiä löytäneet paikoilleen ja kokonaiskuva alkoi hahmottua kirkkaaksi ja selkeäksi.

Mutta vastausta kysymykseen ei löytynytkään niin helposti. Puoli tuntia venyi tunneiksi. En tehnyt muuta kuin etsin. Ei ollut edes nälkä. Ensimmäinen päivä meni. Toisen päivän iltana aloin tajuta pelin hengen mutta ylpeys ei antanut periksi. Mutta kolmannen päivän iltana oli pakko myöntää totuus. Eihän sieltä sellaista löytynyt. Läpi koko kirjan viesti on täysin kirkas: KAIKKI ON LAHJAA!

Elämä on lahjaa. Kaikki mitä me ollaan on lahjaa. Taidot, kyvyt, lahjat. Kaikki ihmiset ympärillämme, kaikki mitä omistamme, jopa jokapäiväiset tarpeemme... eikä siinä vielä kaikki: rakkaus, ilo, rauha, kärsivällisyys, anteeksanto, kaikki lahjaa. Ja kun kerran maallinen elämä päättyy, pääsemme taivaaseen, jonka pääsylippu on lahjaa. Eikä tässäkään vielä kaikki, saamme lahjaksi myös Voiman, jonka varassa voimme elää tätä maallista elämää tavalla, jossa meidän koko persoona voi olla 100% käytössä juuri niin kuin Jumala on suunnitellut. Kuvaan tätä tilaa samanlaiseksi kun hetket, jolloin sä koet että nyt olen juuri siellä missä mun kuuluu olla. Tiedätkö, ne ainutlaatuisen hienot hetket jolloin istut rannalla katsomassa auringonlaskua tai iltaa ystävien kanssa ja yhtäkkiä tunnet että tässä se on... elämä! Ja nyt mä saan olla sellaisissa tunnelmissa käytännössä lähes jatkuvasti eikä se riipu olosuhteista tai mun yrittämisestä vaan saan vain nauttia mahtavasta seikkailusta.

No, koska Jumala sanoi, että kaikki on lahjaa eikä mulla ollut mitään jäljellä, halusin ja ihan rehellisesti sanottuna en olisi paljon muuta voinutkaan, kokeilla voiko sen oikeasti pitää paikkaansa minkä Raamattu lupaa:

"Sentähden minä sanon teille: älkää murehtiko hengestänne, mitä söisitte tai mitä joisitte, älkääkä ruumiistanne, mitä päällenne pukisitte. Eikö henki ole enemmän kuin ruoka ja ruumis enemmän kuin vaatteet? Katsokaa taivaan lintuja: eivät ne kylvä eivätkä leikkaa eivätkä kokoa aittoihin, ja teidän taivaallinen Isänne ruokkii ne. Ettekö te ole paljoa suurempiarvoiset kuin ne? Ja kuka teistä voi murehtimisellaan lisätä ikäänsä kyynäränkään vertaa? Ja mitä te murehditte vaatteista? Katselkaa kedon kukkia, kuinka ne kasvavat; eivät ne työtä tee eivätkä kehrää. Kuitenkin minä sanon teille: ei Salomo kaikessa loistossansa ollut niin vaatetettu kuin yksi niistä. Jos siis Jumala näin vaatettaa kedon ruohon, joka tänään kasvaa ja huomenna uuniin heitetään, eikö paljoa ennemmin teitä, te vähäuskoiset? Älkää siis murehtiko sanoen: 'Mitä me syömme?' tahi: 'Mitä me juomme?' tahi: 'Millä me itsemme vaatetamme?' Sillä tätä kaikkea pakanat tavoittelevat. Teidän taivaallinen Isänne kyllä tietää teidän kaikkea tätä tarvitsevan. Vaan etsikää ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttansa, niin myös kaikki tämä teille annetaan. Älkää siis murehtiko huomisesta päivästä, sillä huominen päivä pitää murheen itsestään. Riittää kullekin päivälle oma vaivansa."" (Matteus 6:25-34 FINPR)

Siitä alkoi seikkailu, joka on ollut täynnä mitä erilaisimpia käänteitä. Mä kuvailin tätä jo muutamaa kuukautta myöhemmin niin kuin olisin keskellä käsikirjoitusta, joka on niin täydellinen, että ammattilaisena on pakko ihmetellä kuinka kukaan pystyy kirjoittamaan niin täydellisesti. Draamaa, yllättäviä käänteitä, plotit paikoillaan, yliluonnollisia ilmiöitä, rakkautta eli kaikkea mitä kansainvälinen moderni menestyselokuva tarvitsee. Ja mä olen yksi tämän käsikirjoituksen keskushenkilö. Nyt olen elänyt tuon lupauksen varassa teilut kolme vuotta ja voin sanoa varmaksi että se pitää. Ja Raamattu on täynnä muitakin lupauksia, jotka myös pitää. Olen itse testannut ja tiedän mistä puhun. Ja yksi isoimpia juttuja, joka on tehnyt muhun vaikutuksen ja muuttanut koko elämän, on Rakkaus, jonka Jumala lahjoittaa. Kun sille antaa luvan, se tulee sisään, täyttää ihmisen jokaisen sopen ja puhdistaa kaikesta vanhasta. Se on kuin kultaa virtaisi suonissa kun Rakkaus puhdistaa, vapauttaa ja tekee ihmisen uudeksi. Juuri niin kuin Raamattu opettaa:

"Mutta oli mies, fariseusten joukosta, nimeltä Nikodeemus, juutalaisten hallitusmiehiä. Hän tuli Jeesuksen tykö yöllä ja sanoi hänelle: "Rabbi, me tiedämme, että sinun opettajaksi tulemisesi on Jumalasta, sillä ei kukaan voi tehdä niitä tunnustekoja, joita sinä teet, ellei Jumala ole hänen kanssansa." Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: "Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: joka ei synny uudesti, ylhäältä, se ei voi nähdä Jumalan valtakuntaa". Nikodeemus sanoi hänelle: "Kuinka voi ihminen vanhana syntyä? Eihän hän voi jälleen mennä äitinsä kohtuun ja syntyä?" Jeesus vastasi: "Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: jos joku ei synny vedestä ja Hengestä, ei hän voi päästä sisälle Jumalan valtakuntaan. Mikä lihasta on syntynyt, on liha; ja mikä Hengestä on syntynyt, on henki. Älä ihmettele, että minä sanoin sinulle: teidän täytyy syntyä uudesti, ylhäältä. Tuuli puhaltaa, missä tahtoo, ja sinä kuulet sen huminan, mutta et tiedä, mistä se tulee ja minne se menee; niin on jokaisen, joka on Hengestä syntynyt." Nikodeemus vastasi ja sanoi hänelle: "Kuinka tämä voi tapahtua?" Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: "Sinä olet Israelin opettaja etkä tätä tiedä! Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: me puhumme, mitä tiedämme, ja todistamme, mitä olemme nähneet, ettekä te ota vastaan meidän todistustamme. Jos ette usko, kun minä puhun teille maallisista, kuinka te uskoisitte, jos minä puhun teille taivaallisista? Ei kukaan ole noussut ylös taivaaseen, paitsi hän, joka taivaasta tuli alas, Ihmisen Poika, joka on taivaassa. Ja niinkuin Mooses ylensi käärmeen erämaassa, niin pitää Ihmisen Poika ylennettämän, että jokaisella, joka häneen uskoo, olisi iankaikkinen elämä. Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä. Sillä ei Jumala lähettänyt Poikaansa maailmaan tuomitsemaan maailmaa, vaan sitä varten, että maailma hänen kauttansa pelastuisi. Joka uskoo häneen, sitä ei tuomita; mutta joka ei usko, se on jo tuomittu, koska hän ei ole uskonut Jumalan ainokaisen Pojan nimeen. Mutta tämä on tuomio, että valkeus on tullut maailmaan, ja ihmiset rakastivat pimeyttä enemmän kuin valkeutta; sillä heidän tekonsa olivat pahat. Sillä jokainen, joka pahaa tekee, vihaa valkeutta eikä tule valkeuteen, ettei hänen tekojansa nuhdeltaisi. Mutta joka totuuden tekee, se tulee valkeuteen, että hänen tekonsa tulisivat julki, sillä ne ovat Jumalassa tehdyt."" (‭Johannes ‭3‬:‭1-21‬ FINPR)

Tuo Rakkaus on siis todellinen voima, Jeesus Kristus, joka muuttaa asumaan ihmisen sydämeen ja aloittaa siellä työn, jonka seurauksena ihmisen saa elämän, jonka vuoksi Jumala on hänet luonut. Jumala on luonut meidät jokaisen ainutlaatuiseksi, juuri oikeanlaiseksi ihmiseksi mutta maailma, joka on Pahuuden vallassa on pilannut monia hienoja asioita sotkemalla, rikkomalla ja valehtelemalla ihmisille, että muuta on turha odottaa. Siksi jokainen meistä on omalla tavallaan rikkinäinen, kuka mistäkin paikasta ja mistäkin syystä mutta ihan jokainen tarvitsee parantajaa. Siksi Jumala lähetti Jeesuksen maan päälle, voittamaan vastustajan metkut ja pelastamaan meidät. Pelastus ei kuitenkaan tarkoita ainoastaan sitä, että kun kuollaan, päästään taivaaseen vaan Jumala haluaa antaa meidän elämään merkityksen jo tässä ajassa. Tämä viesti on vain hautautunut erilaisten uskonnollisten harjoitusohjelmien ja sääntökokoelmien taakse ja ihmiset ovat väsyneet yrittämään ja tekemään parhaansa. Niin olin minäkin. Ja pahinta oli se, että mä oikeasti yritin olla hyvä ihminen ja noudattaa Jumalan tahtoa mutta mitä pidempään meni, sen selkeämmäksi kävi etten saavuta edes omia tavoitteitani, puhumattakaan siitä mitä Jumala tahtoo. Pikkuhiljaa iski väsymys, rakkautta ei riittänyt enää edes itselle ja ainoat vaihtoehdot oli joko luovuttaa tai laskea tasoa. En halunnut kumpaakaan mutta en tiennyt että olisi mitään parempaakaan. Kunnes Jumala pysäytti.

Koska kokemukseni ei ole ollut suinkaan ruusuilla tanssimista vaan päinvastoin tämä on ollut mun elämän ylivoimaisesti pahinta aikaa. Mutta erikoista on se, että se on samalla ollut ylivoimaisesti parasta aikaa! Paradoksaalista - niin kuin niin monet asiat Jumalan suunnitelmissa. Tänä aikana mun elämän olosuhteet ja tapahtumat ovat olleet täynnä pimeyttä ja tuskaa mutta sisällä olen kokenut sellaista rauhaa, iloa ja rakkautta että jos hipit tietäis ne olis aikaa sitten vaihtaneet huumeet Jeesukseen... :D

Mutta tämä kokemus oli mahdollista vasta kun olin valmis antautumaan. Nostamaan kädet pystyyn ja sanomaan Jumalalle "ihan sama, anna mennä!" Tämän luvan annettuani Jumala saattoi alkaa töihin, rakentamaan minusta sellaisen kun oli suunnitellut ja mitä itse olisin aina tahtonut mutten pystynyt. Mutta Jumala saattoi toimia vasta kun luovuin omasta tahdostani ja annoin kaiken vallan Hänelle. Edesmennyt evankelista Kalevi Lehtinen kuvaa asiaa hienosti:

Kalevi oli tyttärensä ollessa lapsi tehnyt pitkiä kävelylenkkejä Helsingin keskustassa, tyttö kärryissä, Kalevi työnsi. He pysähtyivät silloin tällöin näyteikkunoiden eteen katselemaan. Kun tyttö halusi jatkaa matkaa, hän työnsi kätensä renkaiden pinnojen välistä ja alkoi työntää kärryjä liikkeelle. Eihän ne paljoa liikkuneet mutta viesti oli selvä ja matka jatkui. Mutta joskus sama tapahtui kesken matkan, liikennevaloissa tms. ja Kalevi joutui torumaan tyttöä ja sanomaan hänelle: "Joko sinä työnnät tai isä työntää, mutta ei molemmat yhtä aikaa. Koska jos isä työntää samaan aikaan kuin sinä, sun sormet menee poikki. Se on joko tai."

Mun mielestä tämä on täydellinen esimerkki siitä miten Jumala suhtautuu meidän yrityksiin. Tiedän sen kokemuksesta. Olen yrittänyt kovasti työntää kärryjä ja edennytkin, mutta kovin hitaasti. Ja väsynyt tehottomuuteen ja tuloksiin. Enkä ymmärtänyt, että Isä olisi koko ajan halunnut työntää minua ja pitää huolta kaikin tavoin. Kaikesta.

Nyt olen reilut kolme vuotta elänyt tuon voiman varassa enkä enää vaihtaisi sitä mihinkään. Lisäksi tämä aika on myös opettanut ettei kaikki kärsimys ja pahuus olekaan seurausta ihmisten valinnoista vaan syyt saattavat olla aivan muualla.

 

4. Mistä johtuu kärsimys tai pahuus, johon ei näytä liittyvän ihmisen omaa valintaa?

Luonnonmullistukset, sodat, katastrofit ja kriisit, syntymästä asti olleet sairaudet, ominaisuudet, taipumukset, köyhyys, mielenterveysongelmat, erilaiset riippuvuudet, oma ja toisten ihmisten pahuus jne. aiheuttavat meille tai ympäristöllemme kärsimystä ja valtavia vaikeuksia elää täysipainoista elämää. Miksi Jumala sallii tällaisen kärsimyksen tai pahuuden, joka ei näytä olevan kenenkään syy? Vai onko se jonkun syy?

Tähän tuskin on mitään absoluuttista vastausta mutta kerron mitä itse olen pohtinut. Jeesukselta kysyttiin vähän samasta aiheesta, Hän vastasi näin:

Ja ohi kulkiessaan hän näki miehen, joka syntymästään saakka oli ollut sokea. Ja hänen opetuslapsensa kysyivät häneltä sanoen: "Rabbi, kuka teki syntiä, tämäkö vai hänen vanhempansa, että hänen piti sokeana syntymän?" Jeesus vastasi: "Ei tämä tehnyt syntiä eivätkä hänen vanhempansa, vaan Jumalan tekojen piti tuleman hänessä julki. Niin kauan kuin päivä on, tulee meidän tehdä hänen tekojansa, joka on minut lähettänyt; tulee yö, jolloin ei kukaan voi työtä tehdä. Niin kauan kuin minä maailmassa olen, olen minä maailman valkeus." Tämän sanottuaan hän sylki maahan ja teki syljestä tahtaan ja siveli tahtaan hänen silmilleen ja sanoi hänelle: "Mene ja peseydy Siiloan lammikossa" -se on käännettynä: lähetetty. -Niin hän meni ja peseytyi ja palasi näkevänä. Silloin naapurit ja ne, jotka ennen olivat nähneet hänet kerjääjänä, sanoivat: "Eikö tämä ole se, joka istui ja kerjäsi?" Toiset sanoivat: "Hän se on", toiset sanoivat: "Ei ole, vaan hän on hänen näköisensä". Hän itse sanoi: "Minä se olen". Niin he sanoivat hänelle: "Miten sinun silmäsi ovat auenneet?" Hän vastasi: "Se mies, jota kutsutaan Jeesukseksi, teki tahtaan ja voiteli minun silmäni ja sanoi minulle: 'Mene ja peseydy Siiloan lammikossa'; niin minä menin ja peseydyin ja sain näköni". (Johanneksen 9:1-11 FINPR)

Sairaudetkin ovat siis varmaan Jumalan sallimia, joskus myös aiheuttamia. Mutta niiden syyt ovat paljon monimutkaisemmat. Pitää muistaa, että sairaudet tulivat alkujaan maailmaan paratiisin sääntöjen rikkomisen seurauksena, "kirouksena" joka koskee koko ihmiskuntaa: Ja Aadamille hän sanoi:

"Koska kuulit vaimoasi ja söit puusta, josta minä kielsin sinua sanoen: 'Älä syö siitä', niin kirottu olkoon maa sinun tähtesi. Vaivaa nähden sinun pitää elättämän itseäsi siitä koko elinaikasi; orjantappuroita ja ohdakkeita se on kasvava sinulle, ja kedon ruohoja sinun on syötävä. Otsasi hiessä sinun pitää syömän leipäsi, kunnes tulet maaksi jälleen, sillä siitä sinä olet otettu. Sillä maasta sinä olet, ja maaksi pitää sinun jälleen tuleman." (1 Mooseksen 3:17-19 FINPR)

Tästä seurauksena saimme kuoleman, vaivan, sairaudet ja jouduimme eroon Jumalasta. Mutta ei se Jumalan tahto ollut vaan ihmisen tahto, jolle Jumala oli halunnut jostain syystä antaa mahdollisuuden. Jumala olisi voinut luoda ihmisen ilman vapaata tahtoa mutta ei tehnyt niin vaan kunnioitti meitä niin, että luotti ja antoi vapauden valita. Se miten tuota vapautta käytämme on oma asiamme ja sen seuraukset myös. Myös tänä päivänä. Usein näyttää siltä, että Jumala puhuttelee ihmisiä sairauksien ja kriisien kautta koska ihminen ei muuten ole valmis kuuntelemaan. Ihmisillä on myös hankaluuksia muuttua, jopa silloin kuin tietää että se on välttämätöntä. Alkoholisti ei pysty luopumaan itselleen vaarallisesta tavasta tai ihminen, joka pelkää, ei pääse peloistaan vaikka kuinka yrittää. Mutta kuitenkaan nuo ihmiset eivät usein ole valmiita hakemaan apua ennen kuin ovat tarpeeksi "pohjalla", jolloin viimeisillä voimilla kuiskaavat "Jumala, jos sä olet siellä, auta". Ihmisellä on paha tapa haluta yrittää omin voimin vaikkei elämä sujukaan niin kuin haluaisi ja siksi Jumala näyttää usein pysäyttävän ihmisen ohjaamalla tämän tilanteeseen, jossa on valmis kuuntelemaan ja Hän käyttää siihen kaikkia olemassaolevia keinoja, myös kärsimyksiä. Se onko kyseessä Jumalan työ vai vastustajan työ, on vaikea tietää ja riippuu varmaankin lopputuloksesta, tuottaako se hyvää vai pahaa hedelmää:

”Joko tehkää puu hyväksi ja sen hedelmä hyväksi, tahi tehkää puu huonoksi ja sen hedelmä huonoksi; sillä hedelmästä puu tunnetaan. Te kyykäärmeitten sikiöt, kuinka te saattaisitte hyvää puhua, kun itse olette pahoja? Sillä sydämen kyllyydestä suu puhuu. Hyvä ihminen tuo hyvän runsaudesta esille hyvää, ja paha ihminen tuo pahan runsaudesta esille pahaa.” ‭‭Matteus‬ ‭12:33-35‬ ‭FINPR‬‬

Jeesus myös selkeästi kertoo miten Jumalan suunnitelmiin kuuluu jokaisen ihmisen jalostaminen sellaiseksi, että tämän elämä tuottaa parhaan mahdollisen tuloksen. Tämä on kuitenkin mahdollista vain kun sallimme Jumalan puhdistaa meidät kaikesta turhasta ja vapauttaa meidät olemaan omia persoonia, sellaisia ihmisiä, joiksi Jumala on meidät jokaisen luonut. Lahjoineen ja ominaisuuksineen - myös heikkouksineen. Tämä jalostus useimmiten sattuu ja aiheuttaa kärsimystä mutta Jumalan tahto on antaa meille elämä, jolla on MERKITYS:

"Minä olen totinen viinipuu, ja minun Isäni on viinitarhuri. Jokaisen oksan minussa, joka ei kanna hedelmää, hän karsii pois; ja jokaisen, joka kantaa hedelmää, hän puhdistaa, että se kantaisi runsaamman hedelmän. Te olette jo puhtaat sen sanan tähden, jonka minä olen teille puhunut. Pysykää minussa, niin minä pysyn teissä. Niinkuin oksa ei voi kantaa hedelmää itsestään, ellei se pysy viinipuussa, niin ette tekään, ellette pysy minussa. Minä olen viinipuu, te olette oksat. Joka pysyy minussa ja jossa minä pysyn, se kantaa paljon hedelmää; sillä ilman minua te ette voi mitään tehdä. Jos joku ei pysy minussa, niin hänet heitetään pois niinkuin oksa, ja hän kuivettuu; ja ne kootaan yhteen ja heitetään tuleen, ja ne palavat. Jos te pysytte minussa ja minun sanani pysyvät teissä, niin anokaa, mitä ikinä tahdotte, ja te saatte sen. Siinä minun Isäni kirkastetaan, että te kannatte paljon hedelmää ja tulette minun opetuslapsikseni. Niinkuin Isä on minua rakastanut, niin minäkin olen rakastanut teitä; pysykää minun rakkaudessani. Jos te pidätte minun käskyni, niin te pysytte minun rakkaudessani, niinkuin minä olen pitänyt Isäni käskyt ja pysyn hänen rakkaudessaan. Tämän minä olen teille puhunut, että minun iloni olisi teissä ja teidän ilonne tulisi täydelliseksi. Tämä on minun käskyni, että te rakastatte toisianne, niinkuin minä olen teitä rakastanut. Sen suurempaa rakkautta ei ole kenelläkään, kuin että hän antaa henkensä ystäväinsä edestä. (Johanneksen 15:1-13 FINPR)

Siten voi kai ajatella, että Jumala käyttää kriisejä ja sairauksia, kärsimystä, ja jopa Pahuutta, jalostaakseen ihmistä kohti tuota tavoitetta: "te kannatte paljon hedelmää". Jalostusprosessi voi olla kivulias mutta sen tulokset ovat myös sen arvoiset. Voin kertoa omasta kokemuksesta. Kun saa kokea rakkauden, joka täyttää joka sopukan ja puhdistaa kaikesta vanhasta, pettymyksistä, katkeruudesta, epäonnistumisista ja saa lopettaa kaiken oman yrityksen, silloin elämä vasta alkaa. On nimittäin äärimmäisen hienoa kun voi olla täysin vapaa, vapaa peloista, vapaa toteuttamaan itseään ilman pelkoa mitä muut ajattelee tai miten onnistuu ja samaan aikaan voi kokea sisällään rauhan, joka on riippumaton olosuhteista. Ei enää stressiä vaan varmuus siitä, että kaikki on suuremmissa käsissä. Näitä ei kuitenkaan voi saavuttaa omin voimin vaikka kuinka yrittäisi. Vain Jeesus voi antaa ihmiselle tällaisen lahjan. Eikä siihen tarvita muuta kuin ettei sano "ei" kun Jumala tarjoaa mahdollisuutta. Ei tarvita omaa uskoa, ei tarvita omaa ymmärrystä, ei omaa yritystä:

Sillä armosta te olette pelastetut uskon kautta, ette itsenne kautta-se on Jumalan lahja- ette tekojen kautta, ettei kukaan kerskaisi. (Efesolaisille 2:8, 9 FINPR)

Mutta entäpä sitten silloin kun "syyttömät" joutuvat kärsimään? Miksi Jumala sallii tällaisen? Vaikka sanotaan, että paha saa palkkansa niin todellisuudessa näyttää kuitenkin olevan toisinpäin: paha saa porskuttaa rauhassa ja hyvä saa kärsiä kaksinverroin. Miksi miksi miksi?

On pakko myöntää, että joskus Jumala sallii "syyttömien" kärsiä voidakseen pelastaa "syylliset". Itse asiassa voisi sanoa, että Jumala näyttää jopa tehneen tästä jonkinlaisen standardin, luonnonlain. Mietipä mitä tahansa Raamatun päähenkilöä Mooseksesta Jeesukseen tai vaikka todellisia Jeesuksen seuraajia maailmanhistorian aikana Lutherista Boenhoefferiin. Kaikissa tapauksissa yksi joutui kärsimään kunnes erikoisten vaiheiden jälkeen Jumala osoitti voimansa ja sen kuinka tämä yksi oli oikeassa ja tämän tarinan kautta Jumala pelasti monia. Joosefin tarina on tästä tyyppiesimerkki. Jumalalla oli Joosefille erityistehtävä mutta ennen sen täyttymistä Joosef sai kärsiä valtavia vääryyksiä vuosien ajan, kunnes Jumalan säätämä aika tuli ja Joosefin kautta Jumala pelasti koko hänen perheensä ja jopa koko Lähi-Idän nälkäkuolemalta. Tai Job. Vanhurskas mies, joka oli luottanut koko elämänsä Jumalan hyvyyden varaan. Ja yhtäkkiä, taivaallisen "vedonlyönnin" seurauksena, Job menettää kaiken. Perheensä, omaisuutensa, jopa terveytensä. Ja saa vielä "kiusakseen" ystävät joiden mielestä Jobin on täytynyt tehdä jotakin ansaitakseen tällaisen kohtalon. Eihän hyvä Jumala ikipäivänä tekisi tällaistä?

Job on toista mieltä ja syyttää Jumalaa epäreiluudesta vaatien Jumalalta selvitystä asiaan. Ja sen myös saa. Jumala osoittaa olevansa kaikkivaltias ja sallivansa joskus myös Pahan toiminnan mutta vain saavuttaakseen siten tavoitteensa: pelastaa ympärillä olevat ihmiset. Näin myös Jobin tapauksessa. Jobin kärsimysten kautta Jumala puhutteli hänen ystäviään ja pelasti heidät, aivan samoin kuin on puhutellut miljoonia ja miljoonia ihmisiä kärsimysten keskellä - ja pelastanut Jobin tarinan kautta heidät.

Sama tilanne Lazaruksen kohdalla. Yksi Jeesuksen parhaista ystävistä sairastui mutta Jeesus chillaili kaikessa rauhassa muilla mailla eikä pitänyt mitään kiirettä. Erikoista, varsinkin kun kaikissa muissa tapauksissa, joissa Jeesus pyydettiin apuun, Hän toimi saman tien. Lähti, paransi, vapautti. Ja parhaan ystävän kohdalla ei mitään. Erikoista? Kyllä paitsi jos ymmärtää mitä Jeesus sanoi koko ajan rivien välissä: "mä tiedän mitä mä teen". Sanoipahan sen myös aika suoraan mutta kukaan ei vain ymmärtänyt:

”Näin hän puhui, ja sitten hän sanoi heille: "Ystävämme Lasarus nukkuu, mutta minä menen herättämään hänet unesta". Niin opetuslapset sanoivat hänelle: "Herra, jos hän nukkuu, niin hän tulee terveeksi". Mutta Jeesus puhui hänen kuolemastaan; he taas luulivat hänen puhuneen unessa-nukkumisesta. Silloin Jeesus sanoi heille suoraan: "Lasarus on kuollut, ja minä iloitsen teidän tähtenne siitä, etten ollut siellä, jotta te uskoisitte; mutta menkäämme hänen tykönsä".” ‭‭Johannes‬ ‭11:11-15‬ ‭FINPR‬‬

Jeesus näyttää siis tietävän hyvin tarkasti mitä tapahtuu, koska Jumalalla on suunnitelma. Ja kun Jumalalla on suunnitelma, yksi joutuu kärsimään vähän aikaa tuodakseen sitten pelastuksen muille. Lasarus oli tilanteessa sijaiskärsijä, aivan samoin kuin Joosef tai Job, ja silti samalla sai mittaamattoman arvokkaan tehtävän ja kokemuksen, jonka Job puki hienosti sanoiksi:

”Korvakuulolta vain olin sinusta kuullut, mutta nyt on silmäni sinut nähnyt.” ‭‭Job‬ ‭42:5‬ ‭FINPR‬‬

Ja kaikissa näissä tapauksissa ihmiset uskoivat. Ja siten yhden kärsimyksen kautta Jumala saattoi puhutella heitä ja pelastaa heidät. Näin on aina ollut ja on edelleen koska Jumala tahtoo pelastaa ihan jokaisen:

”Mitä arvelette? Jos jollakin ihmisellä on sata lammasta ja yksi niistä eksyy, eikö hän jätä niitä yhdeksääkymmentä yhdeksää vuorille ja mene etsimään eksynyttä? Ja jos hän sen löytää, totisesti minä sanon teille: hän iloitsee enemmän siitä kuin niistä yhdeksästäkymmenestä yhdeksästä, jotka eivät olleet eksyneet. Niin ei myöskään teidän taivaallisen Isänne tahto ole, että yksikään näistä pienistä joutuisi kadotukseen.” ‭‭Matteus‬ ‭18:12-14‬ ‭FINPR‬‬

 

5. Hyvä Jumala?

Hyvä Jumala voi siis täysin perustellusti sallia Pahan toiminnan koska Hänellä on suunnitelma. Pelastaa jokaikinen ja antaa heille yltäkylläinen, merkityksellinen elämä. Se on paljon suurempaa rakkautta kuin se että poistaisi maailmasta kärsimyksen ja pahuuden mutta sen seurauksena ihminen jatkaisi kapinointiaan ja kohtaisi karun lopun.

Ja jos otamme Jumalan Rakkauden vastaan ja seuraamme Jeesusta, silloin myös kummasti kärsimys alkaa vähetä maailmastamme ja lopputulos on juuri se mihin hyvä Jumala tähtääkin:

”Siinä ilmestyi meille Jumalan rakkaus, että Jumala lähetti ainokaisen Poikansa maailmaan, että me eläisimme hänen kauttansa. Siinä on rakkaus-ei siinä, että me rakastimme Jumalaa, vaan siinä, että hän rakasti meitä ja lähetti Poikansa meidän syntiemme sovitukseksi. Rakkaani, jos Jumala on näin meitä rakastanut, niin mekin olemme velvolliset rakastamaan toinen toistamme. Jumalaa ei kukaan ole koskaan nähnyt. Jos me rakastamme toinen toistamme, niin Jumala pysyy meissä, ja hänen rakkautensa on tullut täydelliseksi meissä. Siitä me tiedämme pysyvämme hänessä ja hänen pysyvän meissä, että hän on antanut meille Henkeänsä. Ja me olemme nähneet ja todistamme, että Isä on lähettänyt Poikansa maailman Vapahtajaksi. Joka tunnustaa, että Jeesus on Jumalan Poika, hänessä Jumala pysyy, ja hän Jumalassa. Ja me olemme oppineet tuntemaan ja me uskomme sen rakkauden, mikä Jumalalla on meihin. Jumala on rakkaus, ja joka pysyy rakkaudessa, se pysyy Jumalassa, ja Jumala pysyy hänessä. Näin on rakkaus tullut täydelliseksi meissä, että meillä olisi turva tuomiopäivänä; sillä sellainen kuin hän on, sellaisia mekin olemme tässä maailmassa. Pelkoa ei rakkaudessa ole, vaan täydellinen rakkaus karkoittaa pelon, sillä pelossa on rangaistusta; ja joka pelkää, se ei ole päässyt täydelliseksi rakkaudessa. Me rakastamme, sillä hän on ensin rakastanut meitä. Jos joku sanoo: "Minä rakastan Jumalaa", mutta vihaa veljeänsä, niin hän on valhettelija. Sillä joka ei rakasta veljeänsä, jonka hän on nähnyt, se ei voi rakastaa Jumalaa, jota hän ei ole nähnyt. Ja tämä käsky meillä on häneltä, että joka rakastaa Jumalaa, se rakastakoon myös veljeänsä.” ‭‭1. Johannes‬ ‭4:9-21‬ ‭FINPR‬‬

Mutta niin kuin tiedämme rakastaminen ei ole helppoa. Usein vaikka kuinka yritämme ja teemme parhaamme, rakkautemme ei riitä. Tai hyvä tahtomme muuttuukin huomaamattamme rakkauden irvikuvaksi ja niin kuin sanotaan "road to hell is paved with good intentions". Siksi on enemmän kuin oleellista ymmärtää, että Raamattu ei puhu meidän yrittämästämme rakkaudesta vaan Jumalan lahjarakkaudesta. Valitettavasti tämä asia on ymmärretty useimmiten täysin väärin ja rakkautta on yritetty pusertaa omin voimin niin maan perusteellisesti. Jokaiselle tuttua Rakkauden-ylistystä, 1. Korinttolaiskirjeen 13. lukua, on usein käytetty rakkauden mittarina, johon meidän pitäisi pyrkiä. Kuinka moni naimisiin mennyt parikin on häissään saanut kuulla kuinka siinä teille on tavoitetta. Aviopuolisot ovat sitten kukin parhaansa mukaan toteuttaneet, seurauksena vain ainainen kokemus epäonnistumisesta.

Mutta entäpä jos kysymys onkin vain totaalisesta väärinymmärryksestä, siitä ettei koko Rakkaus-asiaa ole ymmärretty Jumalan lahjaksi. Kalevi Lehtinen opetti tuosta Raamatunkohdasta niin, että laitapa jokaisen rakkaus-sanan tilalle Jeesus, vasta silloin voit ymmärtää mitä todellinen Rakkaus on:

Vaikka minä puhuisin ihmisten ja enkelien kielillä, mutta minulla ei olisi Jeesusta, olisin minä vain helisevä vaski tai kilisevä kulkunen. Ja vaikka minulla olisi profetoimisen lahja ja minä tietäisin kaikki salaisuudet ja kaiken tiedon, ja vaikka minulla olisi kaikki usko, niin että voisin vuoria siirtää, mutta minulla ei olisi Jeesusta, en minä mitään olisi. Ja vaikka minä jakelisin kaiken omaisuuteni köyhäin ravinnoksi, ja vaikka antaisin ruumiini poltettavaksi, mutta minulla ei olisi Jeesusta, ei se minua mitään hyödyttäisi. Jeesus on pitkämielinen, Jeesus on lempeä; Jeesus ei kadehdi, ei kerskaa, ei pöyhkeile, ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaansa, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa, ei iloitse vääryydestä, vaan iloitsee yhdessä totuuden kanssa; kaikki Jeesus peittää, kaikki Jeesus uskoo, kaikki Jeesus toivoo, kaikki Jeesus kärsii. Jeesus ei koskaan häviä; mutta profetoiminen, se katoaa, ja kielillä puhuminen lakkaa, ja tieto katoaa. Sillä tietomme on vajavaista, ja profetoimisemme on vajavaista. Mutta kun tulee se, mikä täydellistä on, katoaa se, mikä on vajavaista. Kun minä olin lapsi, niin minä puhuin kuin lapsi, minulla oli lapsen mieli, ja minä ajattelin kuin lapsi; kun tulin mieheksi, hylkäsin minä sen, mikä lapsen on. Sillä nyt me näemme kuin kuvastimessa, arvoituksen tavoin, mutta silloin kasvoista kasvoihin; nyt minä tunnen vajavaisesti, mutta silloin minä olen tunteva täydellisesti, niinkuin minut itsenikin täydellisesti tunnetaan. Niin pysyvät nyt usko, toivo, Jeesus, nämä kolme; mutta suurin niistä on Jeesus. (1 Korinttilaisille 13:1-13 FINPR)

Tällä lahja-Rakkaudella ei ole rajoja. Se ei koskaan lopu. Eikä sitä tarvitse pusertaa. Se vain virtaa ihmisen läpi, aikaansaaden kaikkea sitä hyvää mitä täydellinen rakkaus vain voi saada aikaan. Se on voima joka voittaa pahan hyvällä ja poistaa kärsimykset, muuttaa maailmaa, aivan niin kuin Kalevi Lehtisen esimerkki elävästä elämästä hienosti kuvaa:

Kalevi Lehtinen oli vetämässä suurta evankeliointi-tapahtumaan Helsingissä joskus 80-90-luvun vaihteessa ja iltapäivälehden toimittaja tuli haastattelemaan häntä. Toimittaja suhtautui kaikin puolin kyynisesti koko touhuun. Hän kysyi Lehtiseltä tähän tyyliin: "Miten sä voit kuvitella, että sun uskonto voi tehdä yhtään mitään kun päivittäin tuhannet ja kymmenet tuhannet naiset ja lapset kuolevat Afrikassa nälkään?" Kalevi Lehtinen mietti mielessään, että mitä tuohon nyt voisi sanoa. Ihan mahdoton kysymys. Sitten hän rukoili mielessään: "Jumala, auta." Samassa hän sai vastauksen, jonka hän kertoi toimittajalle: "Maailmassa on ihan tarpeeksi ruokaa ruokkia jokainen maailman ihminen. Maailmassa on ihan tarpeeksi kuljetuskalustoa, laivoja rekkoja, lentokoneita... niin, että ruoka voidaan kuljettaa niiltä joilla sitä on, niille joilla sitä ei ole. Ja maailmassa on ihan tarpeeksi koulutettuja, päteviä, ihmisiä, pilotteja, merimiehiä, lentäjiä, logistiikka-ammattilaisia, että tämä projekti voidaan toteuttaa. Mutta on yksi asia joka puuttuu. Tahto. Ja se tahto on Rakkaus. Ja siihen minun "uskontoni" antaa vastauksen, joka on Jeesus Kristus."

Voiko asiaa hienommin tiivistää?

Joten kaikenkaikkiaan on ehkä vähän tyhmää pohtia pahuuden ja kärsimyksen ongelmaa vuosisatojen ajan, jos niiden poistamiseen on olemassa keino, joka on meidän kaikkien vastaanotettavissa koska tahansa. Oleellinen kysymys onkin ehkä:

Mitä sinä vastaat kun hyvä Jumala tarjoaa sinulle Lahjaansa? Ja toisaalta mitä sinä teet jos olet tuon Lahjan jo saanut?

Minä tiedän jo oman vastaukseni:

”Mutta jos pidätte pahana palvella Herraa, niin valitkaa tänä päivänä, ketä tahdotte palvella, niitäkö jumalia, joita teidän isänne palvelivat tuolla puolella virran, vai amorilaisten jumalia, niiden, joiden maassa te asutte. Mutta minä ja minun perheeni palvelemme Herraa."” ‭‭Joosuan kirja‬ ‭24:15‬ ‭FINPR

Tiedätkö Sinä?‬‬

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

Toimituksen poiminnat